Nuorisopäällikön terveiset Frankfurtista

16.11.2015


Villen terveiset Euroopan yleisurheiluliiton (EA) nuorisokonferenssista Saksasta viime viikonlopulta.

"Viime viikonloppuna järjestettiin Frankfurtissa Euroopan Yleisurheiluliiton nuoriso- ja seuraliikuntaseminaari. Olin etuoikeutettu osallistumaan Suomen Urheiluliiton puolesta ko. tapahtumaan, ja ajattelin viestini välityksellä tuoda terveiset seminaarin yhteenvedoista lasten yleisurheilun (8-15-vuotiaat), eli Kids Athleticsin osalta.

 

Tosiaan! Kuten nokkelimmat huomasivatkin, Euroopan tasolla alle 15-vuotiaiden liikuntaa pidetään lasten liikuntana. Suurimmat yleisurheilumaat (Venäjää lukuunottamatta) toteuttavat jopa nuorisovalmennustaan hyvin pitkälti leikin ja hyvän fiiliksen kautta. Esimerkkinä: Saksassa ei mitata kisoissa alle 12-vuotiaiden kenttälajituloksia? =)

 

Liian varhaista erikoistumista yhteen lajiin / yhteen lajiin lajin sisällä pidetään lajimme suurimpana kompastuskivenä. Erikoistuminen yhteen lajiin heikentää motivaatiota, vähentää monipuolisuutta, kasvattaa vamma-alttiutta sekä heikentää mahdollisuuksia hankkia riittävän monipuolista motorista liikuntapohjaa/ -taitoisuutta.

 

Toinen kompastuskivi (joka liittyy edelliseen) on valmentajien ja vanhempien yli-innokkuus. Iso-Britannian yleisurheiluliiton lasten liikunnasta vastaava Scott Grace tiivisti esitelmässään hienosti asiat, mitä valmentaminen ja huoltaminen alle 15-vuotiaiden kanssa tulee olla.

 

Valmentajien kysymykset urheilijalle kisan/ reenin jälkeen:

 

Oliko hauskaa? Mikä oli kaikista kivointa? Missä onnistuit?

 

Vanhempien vastaavat kysymykset:

 

Oliko hauskaa? Mitä teitte kavereiden kanssa? Missä onnistuit? Onko nälkä?

 

Eikä esim. Paljon hyppäsit? Miksi vain sen verran? Mones olit? Eikö tullu mitalia? Saiko Pekka-Inkeri mitalin?

 

Liikaa ei voi painottaa lasten liikunnassa/urheilussa oman kehityskäyrän merkitystä. 12-vuotiailla saattaa olla kilpakumppaneihin nähden jopa 4 vuoden taka/etumatka. Näissä tapauksissa ei missään nimessä tule vertailla tuloksia muuhun kuin omaan kehityskäppyrään. Kukaan muu ei voi tätä asiaa nuorelle urheilijalle selventää, kuin valmentajat ja omat vanhemmat.

 

Muun muassa Puolassa (Tomasz Lewandowski, keskimatkojen lajivalmentaja) on tilastoitu, että 15-16-vuotiaden ikäkausikärjistä ei viimeisten kymmenen vuoden aikana ole kehittynyt ainuttakaan kv. huipputason urheilijaa. Tästä voitaisiin vetää johtopäätös, että kiire ei ole minnekään. Kaikkia eväitä ei siis kannata syödä 10 vuotta ennen päivällistä.

 

Ohessa vielä seuramme urheilijapolku tiivistettynä muutamaan sanaan (PS: Suomi oli kehityksessään tällä osa-alueella Euroopan kehittyneimpiä!)

 

Tutustu lajiin--> Leiki ja harjoittele --> Rakastu lajiin -> Harjoittele ja Kehity--> Nauti urheilusta!

 

Lasten liikunta (5-13-vuotiaat)--> Nuorisovalmennusvaihe  (14-17v)--> Valmistava vaihe (18-22v)--> Varsinainen kilpaurheilu (22-35v)

 

Ja vielä loppukaneettina: Meidän aikuisten tehtävänä on tukea lajiin ja urheiluun rakastumista. Se on ainoa asia mikä hommassa vie pitkälle.

 

Kiitän niitä, jotka lukivat loppuun saakka =)"

 

- Nuorisopäällikkö Ville